Ennen kaupungin perustamista Kaupunki perustetaan 1620 Satama Kaustarinlahdella Kahden sataman aikakausi Vuodesta 1885 nykypäivään Alkuun Sataman historia kuvina Sataman sivuille Sataman historiaa vuodesta vuoteen

 

Uusi aikakausi

Pohjanmaan radan Kokkolaan ulottuva osuus otettiin käyttöön 24.10.1885. Samanaikaisesti pääradan kanssa oli rakennettu myös Ykspihlajan sivuraide. Sataman ja koko kaupungin kehitykselle oli nyt avattu aivan uudet mahdollisuudet.

Ykspihlaja sai myös rautatieaseman, ja tavaraliikenteen rinnalla toimi myös säännöllinen matkustajaliikenne kaupunkiin. Tämä edisti ratkaisevasti pysyvän asutuksen muodostumista Ykspihlajaan.

 
Ykspihlajan satama-alueen kartta 1890-luvulta. Karttaan on merkitty mm. rautatieasema, satamakonttori, pakkahuone sekä 1888 rakennettu petroolisäiliö. K.H.Renlundin museo.
Koko kartta erillisessä ikkunassa (94 kt).

 

Sataman varustelu paranee

Kaustarinlahden vanha satama jäi nyt lopullisesti pois käytöstä. Ykspihlajassa tehtiin sen sijaan suuria rakennustöitä. Rautatietä varten rakennettiin oma laituri, ja varastomakasiinit sijoitettiin radan ääreen. 1886 rakennettiin satamakonttori.

Seuraavina vuosina myös satamaan johtavat väylät paranivat merkittävästi uusien loistojen ja merimerkkien ansiosta. Vihdoin 1889 valmistui kauan odotettu Tankarin majakka, minkä jälkeen satamaan voitiin purjehtia turvallisesti myös pimeänä aikana.

 
Höyrylaivalaituri 1897. Laiturin takana oleva allas toimi suojaisena venesatamana. Allas täytettiin 1960-luvulla. Taustalla vuonna 1886 rakennettu satamakonttori, joka on edelleen olemassa. Heikki Anttiroikon kokoelmat.

 

Teollisuutta

Rautatien myötä myös satama alkoi siirtyä uudelle, teolliselle aikakaudelle. Vuonna 1888 nousi rannalle öljy-yhtiö Nobelin petroolisäiliö. Vuonna 1895 siirsi Veljekset Friis konepajansa Kalajoelta Ykspihlajaan, parempien liikenneyhteyksien ääreen. Myöhemmin perustettiin mm. köysitehdas ja laivatelakka, ja Veljekset Friiseistä muodostui parin vuosikymmenen ajaksi suurteollinen yritys.

 
Friisin tehtaat oli Kokkolan ensimmäinen suuren mittakaavan teollinen yritys. Parhaimmillaan työntekijöitä oli 600-700. Sataman ohella tehtaat olivat koko Ykspihlajan yhdyskunnan keskipiste vuosisadan alkuvuosikymmeninä. Friis-Pohjanpalojen suku oli myös hyvin aktiivinen yhteiskunnallisissa ja kulttuurisissa asioissa. Tehdas- ja asuinrakennuksia nähtynä höyrylaivalaiturilta 1897. Etualalla laiturin päässä olevassa rakennuksessa toimi nähtävästi yleinen kylpylä. Ilmeisesti aluksia lastattiin myös taustalla näkyvässä Friisin omassa laiturissa. Heikki Anttiroikon kokoelmat

 

Satamaa syvennetään

1800-luvun lopulla myös Ykspihlajassa törmättiin mataloitumisen tuomiin ongelmiin. Vuonna 1873 piirretty kartta osoittaa, että vettä oli laiturin edustalla 12-13 jalkaa (n. 3,5 m). Maankohoamisen lisäksi satamaa mataloittivat aaltojen aiheuttama liettyminen ja pohjalastien tyhjentäminen satama-alueelle. Konkreettisiin toimenpiteisiin ryhdyttiin kuitenkin vasta 1898, jolloin kaupunki hankki oman ruoppaajan.

 
Sataman päällikkönä toimi 1860-luvulta alkaen satamamestari, jota tehtävää hoiti yleensä sivutoimisesti joku entinen merikapteeni. Ensimmäisen päätoimisen satamamestarin (tai -kapteenin) Ykspihlaja sai vuonna 1900, jolloin kapteeni Gustaf Strömbäck(1865-1938) nimitettiin virkaan. Strömbäckin pitkän virkakauden aikana (-1933) aikana Ykspihlaja kehittyi merkittäväksi vientisatamaksi, ja teki runsaasti aloitteita sataman toiminnan tehostamiseksi. Esim. aallonmurtaja oli pitkälti hänen aikaansaannostaan. Strömbäck oli keskeisesti mukana aseiden salakuljetusoperaatiossa sortovuosien aikana ja piti "John Graftonista" 1905 saatuja aseita kätkössä mm. satamakonttorin lattian alla. K.H.Renlundin museo.

Mataloitumista helpotti myös se uuden laiturin rakentaminen vanhan rautatielaiturin pohjoispuolelle, mistä tehtiin päätös 1903. Neljä vuotta myöhemmin myös vanhan laiturin raidemäärää lisättiin. Vuonna 1912 aloitettiin kauan esillä olleen aallonmurtajan rakentaminen. Murtajan oli tarkoitus ulottua aina Koörsklackenille asti.

 
Ykspihlajan satamaa on ruopattu useaan otteeseen aina 1800-luvun lopusta alkaen. Kuvassa ruoppaaja vuonna 1917. Heikki Anttiroikon kokoelmat.

 

Pyöreää puutavaraa

Ensimmäinen maailmansota mullisti sataman toimintaa, kun sen kautta kuljetettiin suuria tavaramääriä Narvikista Venäjälle. Ongelmaksi muodostui sodanaikainen vaunupula, minkä takia tavaraa jouduttiin varastoimaan taivasalle.

 
Pyöreä puutavara oli useiden vuosikymmenien ajan Ykspihlajan tärkein vientituote; aluksi kaivospölkyt, sitten massa- ja paperipuu. Lastaus tapahtui redillä ja vaati paljon työvoimaa. Puutavaralautta kiinnitettiin laivan vierelle, ja erityisen ponttoonilautan päällä työskentelevät lastaajat kokosivat pöllit mittakehikkoon nipuiksi, jotka laivan nosturi sitten nosti ruumaan. Heikki Anttiroikon kokoelmat.

Sodan aikana ja heti sen jälkeen laadittiin laajamittaisia suunnitelmia sataman kehittämiseksi. Maailmansotien välisenä aikana ei kuitenkaan tehty merkittäviä laajennuksia. Aallonmurtajan rakentaminen oli vireillä aina 1930-luvulle saakka. Ratapiha-alue ulotettiin lahden pohjukkaan (ns. Storgrundetin raide), jonne muodostui laaja puutavaran varastoalue. 1920-luvun puolivälissä Ykspihlaja olikin Suomen toiseksi suurin ei-sahatun puutavaran vientisatama.

 
Ilmakuva satamasta 1930-luvulla. Etualalla uudempi rautatielaituri, siitä oikealle vanhat laiturit. Oikealla saha varastoalueineen Oikealla taaempana Potin rannassa sijaitsi suuri puutavaran varastoalue, jonne rautatiekuljetus tapahtui ns. Storgrundetin raidetta pitkin. Pyöreää puutavaraa siirrettiin laivoille lauttoina, joita hinaajat vetivät. Varastoaluetta oli myös sataman pohjoisosassa (vasemmalla), josta oli varattu tontti myös suunniteltua rikkihappotehdasta varten. Suurempi kuva. Heikki Anttiroikon kokoelmat.

 
Ykspihlajan tärkein vientituote oli sotienvälisenä kautena pyöreä puutavara, joka vaati runsaasti varastotilaa. Tähän tarkoitukseen otettiin Potin ranta sekä Lahdenperän alue, jonne vedettiin myös rautatie. Ykspihlajan kartta 1927, laatinut Artur F. Wickström. K.H.Renlundin museo. Kuva Tapio Väinölä. Suuremmassa koossa erillisessä ikkunassa

 

Sota-aika

Sota-aika merkitsi luonnollisesti häiriöitä sataman toiminnassa. Jatkosodan aikana liikenne oli kuitenkin vilkasta, koska Ykspihlaja oli tärkeä Saksasta tuotujen tarvikkeiden purkupaikka.

Vuonna 1940 Rikkihappo- ja Superfosfaattitehtaat Oy (sittemmin Kemira Oy) teki päätöksen tehtaan rakentamisesta Kokkolaan. Neuvotteluja rikkihappo- ja superfosfaattitehtaan perustamisesta Kokkolaan oli käyty jo 1930-luvun puolivälistä alkaen, ja tehtaalle oli varattu alue satama-alueen asemakaavassa.

 
Ykspihlajan asemakaava 1930-luvulla. Rikkihappotehtaalle on jo varattu alue sataman pohjoispuolelta. Monilta muilta osin tämä asemakaava ei kuitenkaan ole toteutunut. K.H.Renlundin museo. Kuva Tapio Väinölä.

Tärkeänä syynä tehtaan perustamiseen juuri Kokkolaan oli hyvä satama, ja kaupunki oli sitoutunut edelleen parantamaan satamaoloja, mm. jatkamaan uudempaa rautatielaituria 50 metrillä ja syventämään väylän 24 jalkaan (7,1 m). Sataman laajennussuunnittelu alkoi 1942, mutta hanketta ei voitu toteuttaa sodan aikana.

 

Suurteollisuuden aikakausi

Rikkihappotehdas käynnistyi 1945, ja samana vuonna valtion budjettiin varattiin huomattava summa sataman laajennusta varten. Suuri hanke aiheutti kuitenkin paljon ristiriitoja, ja se voitiin toteuttaa lopulta vasta 1947-50. Väyläsyvyys lisääntyi nyt 9,25 metriin.

Seuraava suuri laajennus tapahtui vuosina 1960-62, kun perustettavalle Outokummun rikkitehtaalle rakennettiin oma satama; kaupunki osallistui kustannuksiin puoliksi. 1960-luvulla polttonesteiden kuljetus muodostui merkittäväksi osaksi sataman toimintaa. Öljy-yhtiö Esso käytti kaupungilta ostamaansa aallonmurtajaa öljysatamana.

 

Ruotsinlaivat

Ennen rautatien aikakautta satamalla oli merkittävä asema myös henkilöliikenteen välittämisessä Etelä-Suomeen ja Ruotsiin. Vapaa-ajan matkailun lisääntyessä 1960-l:n alussa tehtiin yrityksiä Ruotsin-liikenteen käynnistämiseksi. Varustamo Oy Perämeren linja Skellefteåån m/s Bothnialla ei kuitenkaan kannattanut ja varustamon toiminta loppui 1966. M Rauanheimo Oy aloitti liikenteen uudestaan m/s Coccolitalla, mutta tämäkin linja lakkautettiin kolmen vuoden kuluttua.

Uudelleen matkustajaliikenne Ruotsiin käynnistyi 1985. Jakob Linesin, Vaasanlaivojen ja sittemmin Silja Linen harjoittama, lähinnä Skellefteåån suuntautunut liikenne päättyi 1990-luvun puolivälissä.

 
Näkymä Ykspihlajan satamasta 1996. Kuva Pertti Hyttinen.

 

Suursatama

Uudelle aikakaudelle satama siirtyi 1966, jolloin hankittiin ensimmäiset nosturit. Vielä suurempi muutos tapahtui 1967, jolloin satama oli ensimmäistä kertaa auki läpi talven. Vuonna 1972 aallonmurtaja siirtyi takaisin kaupungin omistukseen, ja seuraavana vuonna valmistui uusi öljylaituri. Vuonna 1980 Kemiralle rakennettiin oma laituri.

Sataman syvyyttä lisättiin 1970- ja 80-luvuilla edelleen. Vuonna 1987 saavutettiin 11 metrin väyläsyvyys, ja Kokkola oli näin Perämeren syvin satama. Samana vuonna valmistui uusi syväsataman laituri. 1980-luvulta alkaen tavoitteena on ollut kehittää Kokkolaa ennen kaikkea Venäjältä tapahtuvaa massatuotteiden kauttakuljetusta palvelevana satamana.

Vuonna 1995 käynnistyi uusi syväväylän ruoppaushanke. Nyt 13 metrin syvyyden saavuttanut syväväylä valmistui vuonna 2000.

 
Ajassa taaksepäin Alkuun Ajassa eteenpäin
Varhaisvaiheet Kaupunki syntyy Vanha satama Ykspihlajan esiinnousu Kehitys suursatamaksi
Kuvagalleria Sataman sivuille Kronologia